tiistai 9. helmikuuta 2016

Sarah Waters: Silmänkääntäjä

Nyt seuraa puolueellinen ja epäneutraali arvio, koska olen Waters-fani. Katso aiemmat lukemani Yövartio, Parempaa väkeä. Ja arvatkaa kuka muu piti Watersin Silmänkääntäjä-kirjasta (alkuperäinen nimi Fingersmith) niin, että listasi sen sadan parhaan listalleen: David Bowie!

Tämä postaus on vastaus Ompun haasteeseen tammikuussa 2016 kuolleen suuren taiteilijan, David Bowien, muiston kunniaksi. Alkuperäinen Bowien Top 100 -lista on myös tässä ja monella muulla sivulla. Muistelen hänen sanoneen jossain haastattelussa, että parhaat kirjat on kirjoitettu 1960-70-luvuilla. Vaikka näitä listassa on valtaosa, löytyy myös sekä ennen että jälkeen ilmestyneitä. Ja tyylillisesti laidasta laitaan. Bowie oli lukumiehiä.

Silmänkääntäjä ilmestyi alkuperäiskielellä 2002, suomeksi 2006: tämä on ensimmäinen Watersilta suomennettu teos. Huima koukuttavuus ja tarinankerronnan taito ovat olemassa alusta asti. Lukijan mielessä vilahtelevat niin tyttökirjaklassikot  kuin Charles Dickens. Ollaan 1800-luvun lopun Lontoossa.

Orpo, köyhä Sue suostuu Gentlemannin kieroon tuumaan: jospa he yhdessä huijaisivat rikkaan perijättären, Maudin, omaisuuden itselleen?

"Helvetti tätä halpaa elämää sen kaikissa muodoissa - vai mitä Suky? Mutta pian se on sinulta ja minulta ohi."

Onnistuuko huijaus, ja kuka lopulta huijaa ketä? Waters pyörittää juonta niin vinhasti, että suomenkielinen nimi saa oikeutuksensa. Käänteitä ei osaa yhtään ennakoida!

"Säyseyteni ei johdu ruoskimisen pelosta. Se johtuu siitä, että olen perillä kärsivällisyyden armottomuudesta. Mielenvikaisten kärsivällisyys on kammottavampaa kuin mikään muu. "

Jännitystä, romantiikkaa, yllätyksiä nautinnollisen sujuvasti vyörytettynä. Lukuromaani jos mikä, vaikka termistä kiistellään - eivätkö kaikki romaanit ole sellaisia? Itse miellän lukuromaanin juonivetoiseksi, helppolukuiseksi tarinaksi, joka tähtää vain ja ainoastaan lukijaan viihdyttämiseen. Mikä ei sulje pois fiksuutta eikä edes tiedonmurusien jakamista, tai vaikka ajankuvaa, kuten tässä. Ja lukuromaani on ehdottomasti paksu, mielellään yli 500 sivua. Senkin kriteerin Silmänkääntäjä kirkkaasti täyttää 673 sivullaan. Puhekielisyys, joka toimii suomennettuna ja sopivasti mukaan ripoteltuna yllättävän hyvin, tuo tarinaan hauskan lisäpiirteen. Ja ihmissuhteet ovat kommervenkkisiä!

"Huomaatte nyt, että rakkaus - ei ylenkatse eikä pahansuopuus vaan ainoastaan rakkaus - saa minut loppujen lopuksi tekemään hänelle pahaa."

Nautin nokkelasta tarinasta, jonka kulkua ei voi edeltä arvailla. Ja viihdyn ajassa ja paikassa. Waters-faniuteni kasvaa, Lontoo-kuumeesta puhumattakaan.

Kenelle: Kunnon lukuromaania kaipaavalle. Nokkeluutta ihaileville. Vanhan Lontoon ystäville.

Muualla: Annika K. oli heikkona. Laura haukkoi henkeä. Marile kehuu käännöstä, Salla puolestaan ei pitänyt puhekielisyydestä. Mikko vinkkaa Kirjavinkeissä. Jassun mikään juoniveikkaus ei osunut oikeaan.

Sarah Waters: Silmänkääntäjä. Tammi 2006. Suomentanut Helene Bützow.

Helmet-haaste 2016: kirjassa on yli 500 sivua.



6 kommenttia:

  1. Silmänkääntäjä on verrattuna Bowien muuhun listaan minusta vähän ylläri (vaikkakin joitakin syitä tulee mieleen, miksi hän on juuri tämän listalle valinnut). Kuten kirjoitatkin, tämä on varsin mainio teos ja lukijaa viedään kovaa ja huijataan moneen kertaan. Luin tämän aikanaan varsin nopeassa tahdissa, kuten varmasti moni muukin, joka tähän teokseen tarttuu.

    Kiitos että osallistuit haasteeseen. Minulla on edelleenkin järkyttävän ikävä DB:tä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, itsekin vähän yllätyin, mutta ilostuin myös! Kertoo listaajan monipuolisuudesta, sanoisin. Tämän lukee nopeasti, mutta ei kannata hätäillä, vaan nauttia. Jää helposti mieleen kummittelemaan, hyvällä tavalla. Kiitos haasteesta ja kannustuksesta lukea tämä kirja! Ikävä ei varmaan heti katoa, eikä pidäkään.

      Poista
  2. Tämä on upea teos, ensimmäinen Watersilta lukemani kirja, joka teki minusta heti fanin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau Marile, minä luin vasta nyt. Ensimmäinen Watersini oli Vieras kartanossa, jota blogistania niin vahvasti suositteli, aika tyrmäävä sekin. Fanius on vain kasvanut sen jälkeen.

      Poista
  3. Minun eka Watersini oli Parempaa väkeä ja e-hyllyssä odottaisi Vieras kartanossa. Yhden kirjan perusteella minusta ei vielä fania saanut, mutta luulen, että ajan ja luukokemusten myötä minustakin voi tulla sellainen. Ihana postaus! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä Vieras kartanossa vakuuttaa sinut, Kaisa Reetta. Ja kiitos!

      Poista